Häpeä on tuskallinen tunnetila

1.5.2010 

Häpeä on luonnollinen, joskin hyvin epämiellyttävä tunne, jonka alkuperäinen tarkoitus on suojella ihmisen elämää. Ongelmia häpeän kanssa syntyy siitä, kun ihminen yrittää kieltää, torjua, piilottaa tai peittää häpeää.

Kun Jumala loi Aatamin ja Eevan, häpeää ei alussa ollut. 1. Ms. 2:25 kertoo, että he olivat alasti eivätkä hävenneet toisiaan. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen heistä sanotaan, että he huomasivat  olevansa alasti ja tekivät viikunapuun lehdistä itselleen suojan. He lymysivät paratiisin puitten sekaan myös Jumalaa. Näyttää siis siltä, että häpeä on tullut ihmisten elämään syntiinlankeemuksen jälkeen.

Terve häpeä suojelee elämää

Terve häpeä tekee ihmisestä oikean kokoisen. Se auttaa ihmistä pysymään ihmisenä, se vie pois luulot, että ihminen olisi jotenkin kuin Jumala. Terve häpeä pyrkii pitämään ihmisen oikealla tiellä, se auttaa erottamaan oikean ja väärän. Se estää olemasta hävytön: se estää toteuttamasta omia tarpeita toisten kustannuksella. Terve häpeä näyttää ihmiselle hänen omat rajansa ja mahdollistaa täten kyvyn kunnioittaa itseä ja toisia. Terve häpeä siis suojelee hankaluuksilta, se varottaa ennalta tekemästä sellaista, mistä seuraisi nöyryytystä. Terve häpeä auttaa ihmistä hyväksymään yhteisönsä sääntöjä ja näin se tavallaan pitää yhteiskuntaa raiteillaan

Terve häpeä on lähellä syyllisyyttä. Kun ihminen tekee väärin, on oikein tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Ilman näitä tunteita ei olisi mahdollisuutta anteeksiantoon, sovintoon ja muutokseen.  Terveen häpeän kuuntelu ja siihen reagointi johtaa takaisin yhteyteen, mitä häpeä uhkasi tuhota. Ellei ihminen kuuntele häpeäänsä, hän jää sen vangiksi. Sairas häpeä on sitä, että ihminen tulee sidotuksi häpeään.

Sairas häpeä on tuskallista

Sairas häpeä liittyy ihmisen koko olemukseen, jonka asianomainen kokee jotenkin kelvottomana. Sairas häpeä on ikään kuin harmaa peitto koko persoonan päällä. Häpeästä kärsivä ihminen kokee olevansa monin tavoin sidottu, kahlittu, kuin olisi vankilassa. Häpeä voi tuntua siltä, kuin sisimmässä olisi piiska, jolle ei mikään koskaan riitä, tai tuomari, jolle ei mikään koskaan kelpaa. Häpeä on kuin mustekala, joka levittää lonkeronsa joka paikkaan ja josta ei millään pääse itse eroon. Häpeä on kuin musta aukko: vaikka kuinka paljon saisi hyvää palautetta ja rakkautta, niin kaikki valuu läpi kuin seulasta. Häpeä on kuin kulkisi kaiken aikaa jarru päällä. Kulku on raskasta ja koneisto kärsii.
Häpeä on kuin häkä: se tunkeutuu kaikkialle ihmisen persoonaan, tuhoaa elämää ja tappaa henkisesti ihmistä, mutta ihminen itse voi olla siitä täysin tietämätön. Sairas häpeä sulautuu persoonaan niin, että moni kulkee häpeään sidottuna koko elämänsä ajatellen, että minulla on ”tällainen luonne”.

Mikä altistaa häpeälle?

Häpeälle altistaa kaikenlainen hylkääminen. Lapsuus on erityisen altista aikaa kokea hylkäämistä ja imeä itseensä sairasta häpeää. Hylkääminen voi olla mm. sitä, että ihminen joutuu kokemaan toisten taholta jotain pahaa, kuten fyysistä, henkistä, hengellistä, seksuaalista, taloudellista tms. väärinkohtelua. Kaltoinkohtelu voi olla ivaa, pilkkaa, hyljeksimistä, mitätöintiä, torjumista, halveksimista, moittimista, arvostelua, tuomitsemista, ohittamista, sivuuttamista, se voi olla lyömistä, hakkaamista, kiduttamista, monenlaista hyväksikäyttöä ja riistoa.

Hylkääminen voi olla sitäkin, että ihminen jää vaille sitä hyvää, mitä olisi tarvinnut. Kun lapsi jää vaille riittävää ja iänmukaista turvaa, hoivaa, tukea, opastusta, tarpeitten ja tunteitten huomioimista, kykyjen ja lahjojen näkemistä yms., niin lapsi kokee sen hylkäämisenä ja kokee itsensä arvottomaksi.

Hylkääminen voi olla myös sitä, että lapsen ei anneta olla lapsi, vaan lapsi joutuu olemaan vanhempiensa vanhempi tai vanhempiensa tarpeitten ja toiveitten täyttäjä, tunteitten kaatopaikka tai sijaiskohde, avioliiton koossapitävä voima. Kaikki se, mitä aikuiset eivät kohtaa itsessään, voi siirtyä lasten kannettavaksi.

Ihminen voi tulla ensi kerran hylätyksi jo kohdussa tai heti syntymän jälkeen tai perheenjäsenen kuoleman tai vanhempien eron kautta. Lapsi voi tuntea hylkäämistä minkä tahansa sellaisen asian takia, mikä riistää vanhemmuutta, esim. erilaiset riippuvuudet, kypsymättömyys, itsekkyys.

Hylkäämistapojen luettelo voisi olla vaikka kuinka pitkä, mutta onneksi Ps. 27:10 sanoo:” Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.” Jatkoa seuraavassa numerossa.

Terttu Ojakoski