Jumala parantaa!
1.5.2010
Satu Karling on ollut Nokia Mission vastuunkantajia jo vuosia. Hän on palvellut Missiossa monin tavoin, mm. esirukoilijana, ehtoollisen valmistelutiimissä, solujohtajana ja viime aikoina myös rukouspalvelijana. Muutamia viikkoja sitten hän todisti parantumisestaan Tampere Areenan sunnuntai-illassa, ja tässä on nyt seikkaperäisempi kertomus hänen kokemastaan ihmeellisestä parantumisesta. Minusta se on lääkärinä aivan uskomaton! Jumala on hyvä - ja tekee ihmeitä tänäänkin! Tässä Sadun todistus:
Haluan kertoa parantumisestani rohkaistakseni uskovia luottamaan siihen, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa tahtonsa mukaisiin rukouksiimme! Herra Jeesus Kristus on minun pelastajani ja parantajani! Halleluja!
Olen ollut puolivuotiaasta asti erittäin allerginen. Allergiat lisääntyivät vuosien kuluessa: minulla oli oireina astma, jatkuva allerginen nuha, laajat ihoreaktiot sekä hengenvaaralliset anafylaktiset shokkireaktiot. Tämä merkitsi käytännössä, että allergisoiva ruoka-aine, tuoksu, siitepöly tai lääkeaine saattoi laukaista shokin, eli nieluni ja silmäni turposivat äkisti, menin tajuttomaksi verenpaineiden romahdettua ja sain korkean kuumeen. Tällaisessa tilanteessa tarvitsin välittömästi sairaalahoitoa, muuten olisin menehtynyt siihen. Olin allerginen melkein kaikille hedelmille, marjoille, vihanneksille, mausteille, kalalle, useimmille lisäaineille, väriaineille, kumille, hajusteille, ampiaisen ja mehiläisen pistoille, monille lääkkeille, siitepölyille. Voikukka oli ainoa kasvi, jolle en ollut herkistynyt. Kiellettyjen aineiden ja asioiden lista oli pitkä. Saunominen oli kiellettyä, sillä olin herkistynyt hikoiltaessa iholle vapautuviin aineisiin. Ihoni ei myöskään sietänyt aurinkoa, uimista eikä esim. Tampereen kaupungin käsiteltyä vettä. Tämän takia jouduin muuttamaan alueelle, jossa on oma porakaivo. Elämäni oli hyvin rajoittunutta. Allergioitteni vuoksi olen ollut pisimmillään kuusi viikkoa sairaalassa laajojen ihoalueiden tulehtumisen vuoksi, ja elämässäni on ollut useita hengenvaarallisia tilanteita. Jatkuvat kortisoni- ja antibioottikuurit olivat osa elämääni.
Olen uskovasta perheestä ja parantumiseni puolesta on rukoiltu jatkuvasti. Suuri muutos tapahtui elämässäni vuonna 2005. Olin lukenut T. L. Osbornin kirjan ”Sairaat paranevat”. Kirja kertoo jumalallisesta parantumisesta Raamattuun perustuen. Rukoilin kirjassa olevan rukouksen. Päätin ottaa uskossa vastaan parantumisen ja lopetin kaikkien astma- ja allergialääkkeiden käytön. Kerroin perheelleni ja muutamille ystävilleni, mitä olin tehnyt. Rukoushetkellä ei tapahtunut mitään erikoista, mutta minulla oli syvä rauha sisimmässäni. Julistin päivittäin parantuneeni Jumalan voimasta Jeesuksen sovitus- ja lunastustyön perusteella 1 Piet. 2:24 vedoten:
Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.
Muutamien kuukausien ajan hengitykseni vinkui, mutta minua ei ahdistanut eikä yskittänyt. Tarkistin päivittäin PEF-mittarillani keuhkojen puhallusarvot. Ne olivat joka päivä yhtä hyvät kuin ne olivat olleet lääkityksen kanssa. Lopulta vinkunakin hävisi sekä ihottuma kasvoistani ja kaulastani. Tämä muutti rukouselämääni radikaalisti! Vetosin rukoillessani aina kyseessä olevan rukousaiheen suhteen Jumalan Sanan lupauksiin ja omistin uskossa rukousvastauksen, joka ei vielä näkynyt. Seuraavat jakeet ovat säilyneet rukouselämäni perustana:
Room. 4:20-21: Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Mark 11:24: Sen tähden minä sanon teille: kaikki mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Viime marraskuussa sairastuin influenssaan. Menin lääkärille hengitysvaikeuksien vuoksi. Lääkäri tutki minut ja sanoi, että minulla ei ole astmaa enkä tarvitse astmalääkkeitä! Sain kuitenkin muita lääkkeittä. Olin saanut aiemmin shokkeja lääkkeistä, ja nämä saamani olivat erilaisia kuin ne, joita olin aiemmin käyttänyt. Minulle tuli pelko, että jos olen kuitenkin näille allerginen ja tulee taas shokki. Se oli minulle tiukka paikka. Olin väsynyt, kovassa kuumeessa enkä jaksanut valvoa ja odotella, tuleeko reaktioita lääkkeiden ottamisen jälkeen, joten rukoilin, ylistin Herraa ja nautin ehtoollisen sekä sanoin ääneen: ”Joko Herra tulen ylös sinun luoksesi tai herään aamulla”. Menin nukkumaan sisälläni syvä rauha. Heräsin aamulla ja parannuin ilman jälkitauteja. Kiitos Jeesus! Oli todellakin suuri rukousvastaus, että Herra oli parantanut astmani, ihoni oli hyvässä kunnossa ilman lääkityksiä enkä saanut oireita näistä uusistakaan lääkkeistä! Lisäksi olin myös vapautunut peloista, joita nämä useat kymmenien vuosien ajan jatkuneet henkeä uhanneet tilanteet olivat aiheuttaneet minulle.
Testasin useasti näiden viiden vuoden aikana myös kiellettyjä ruoka-aineita, uimista ja saunomista, mutta oireet tulivat välittömästi. Viimeksi tammikuussa söin appelsiinilohkon, jolloin huuleni turposivat välittömästi sekä vuotivat verta. Julistin rukouksessa edelleen parantumista Jeesuksen työn tähden.
Viimein rukouskokouksessa 18.3.2010 sain ihmiseltä, joka ei tiennyt mitään ongelmistani, profetian mm. avantoon hyppäämisestä ja appelsiinin kuorimisesta. Päätin tehdä uskossa lupauksen mukaan. Kotimatkalla ostin kolme appelsiinia ja menin uskovien naapurieni luokse, jotka harrastavat avantouintia. Rukoilimme ja nautimme ehtoollisen ja menin suoraan avantoon ensimmäistä kertaa elämässäni. Siihen asti järvivesi oli ”polttanut” ihoani. Vähän ajan kuluttua menin uudestaan upoksiin veden alle. Ei mitään! Kiitos Herra! Päätin samalla testata saunomista sekä koivuvastalla vihmomista. Kävin kolmannen kerran avannossa löylyjen jälkeen. Avannossa lauloin nauraen JEESUS YLÖSNOUSSUT ON, JEESUS ELÄÄ, HALLELUJA, HAUTA TYHJÄ ON, KUOLEMA ON VOITETTU, JEESUS ELÄÄ HALLELUJA!!! Olen joskus sanonut, että seison vaikka lumihangessa päälläni, jos se auttaa minua parantumaan. En osaa seistä päälläni, joten päätin kieriä lumihangessa tehden lumienkeleitä lumeen. Lumi oli rakeista ja kovaa vesisateiden takia. Tämä avanto-saunottelu kesti pari tuntia. Ylistimme ja nauroimme. Oloni oli mahtava! Ei mitään oireita! Menin kotiin ja rukoilin ja ylistin pari tuntia. Söin appelsiinin. Ei oireita! Testasin seuraavalla viikolla pähkinäsuklaata, josta aiemmin oli yhdestä palasta tullut shokki. Ei oireita! Söin kaksi pähkinäsuklaalevyä sekä kaksi appelsiinia yhtä päätä: oireitta! Mahtavaa! Söin päivittäin tuoreita kasviksia, hedelmiä sekä suklaata – ilman oireita. Testasin lisää: söin savustettua kalaa, tuoretta paprikaa ja pähkinäsuklaata kerralla – ja haravoin sen jälkeen pari tuntia kuivaa, pölyävää nurmikkoa. Ei mitään oireita; ei edes yhtä aivastusta!
Nyt avantohypystä on kulunut yli viisi viikkoa. Olen syönyt päivittäin aiemmin shokkeja aiheuttaneita ruoka-aineita. Olen kertonut parantumisestani ei-uskoville ystävilleni, sukulaisilleni, työssäni tapaamilleni ihmisille. He ovat tunteneet minut vuosikymmeniä ja tietäneet varsin hyvin allergiani. Heidän on vaikea käsittää, miten parantumiseni on mahdollista! Olen todennut heille, että parantumiseni on Jumalan suvereeni teko, josta kiitän Herraani päivittäin. Tämä parantuminen on ollut avain keskustella tapaamieni ihmisen kanssa heidän Jumalasuhteestaan ja siitä, miten he käsittävät maailman syntyneen. On ollut hyviä keskusteluja ja olen todistanut heille henkilökohtaisesta suhteestani Jeesukseen!
Teksti: Maarit Aro-Heinilä