Raniero Cantalamessan haastattelu uudenvuoden juhlassa 31.12.2009 Tampere Areenalla

Mikä teidän mielestänne on kristinuskon keskeisin sanoma tämän jälkikristillisen maailmanajan ihmisille?

-    Se on sitä, että Jeesus Kristus tulee olla meidän julistuksemme keskeinen asia. Monet pitävät sen itsestäänselvyytenä, mutta todellisuudessa Jeesus on laitettu aika marginaaliseen ryhmään. Meidän kulttuurissamme on kolme tärkeätä dialogia, joista Jeesus on poissa. Esimerkiksi tieteen ja uskon välinen suhde - ei siellä mainita Jeesuksesta mitään. Tiede lähtee liikkeelle semmoisesta, että onko maailma jonkun hasardin tapahtuman seurausta. Jeesuksesta ei myöskään puhuta mitään filosofian ja uskon välisessä keskustelussa. Filosofia on kiinnostunut metafyysisistä tapahtumista, ei historiallisista tapahtumista. Myös uskontojen välisissä keskusteluissa Jeesus on täysin poissa, sillä siellä yritetään etsiä, mitä yhteistä meillä on eri uskontojen välillä. Siinä uskossa, joka pelastaa, täytyy olla Jeesus. Siihen, että Jeesus Kristus saisi olla elävä henkilö meidän jokapäiväisessä elämässä, tarvitaan Pyhä Henki. Tämä on minun kokemukseni.

Kun olin professorina Milanossa, minun pääaiheeni siellä oli kristologia. Opiskelin kaikki opit, mitä Kristuksesta voisi löytää, mutta kun koin Pyhän Hengen kasteen, silloin kaikki muuttui siinäkin asiassa. Jeesuksesta tuli minulle elävä henkilö. Ei joku menneisyyden henkilö, joka oli vain tutkimuksen kohde. Onhan teologia tarpeen, mutta se on vain väline kokea enemmän myös Henkeä. Siksi tällaiset herätysliikkeet, kuten Nokia Missio Suomessa tai Oasis-liike Ruotsissa, ovat tärkeitä. Ne vetävät ihmisiä puoleensa juuri sen takia, että siellä Jeesus on elävänä heidän keskellään ja ihmiset todella kokevat, että Jeesus elää ja on läsnä heidän elämässään.

Millaisena pääsiäisen sanoma on avautunut teille henkilökohtaisesti?

-    Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus eivät olleet vain tapahtumia, jotka tapahtuivat kyllä historiassa kerran, vaan nyt, tässä nykytodellisuudessa on se, että meillä on ylösnoussut Herra ja Vapahtaja. Ristiinnaulitsemisen tarkoitus oli se, että Jeesus tänä päivänä elää meidän keskuudessamme ylösnousseena Herrana. Varsinaiset ristiinnaulitsemisen tapahtumat olivat vain välineitä ja siksi on tärkeätä tietää ja tuntea Hänet, joka oli ristiinnaulittu. Sama on ylösnousemuksessa. On paljon kirjoja ylösnousemuksesta, yritetään tulkita ja tutkia ja itsekin olen niitä teologisesti käsitellyt, mutta paras todiste siihen, että Jeesus on noussut ylös, on se, kun Hän saa tulla elämään meidän omaan elämäämme. Kun koet, että Jeesus on elävä, silloin tiedät, että on ollut myös ylösnousemus.
-    On vaara, että uskosta tulee vain tällainen ideologia, käsite tai filosofia. Teologian pulma on ollut aina se, että sitä on puettu kauniiksi, hyvin muotoilluiksi opeiksi. Kuten tanskalainen filosofi Kierkegaard sanoo: kristillinen julistus ei ole oppien julistusta, vaan se on sitä, että julistetaan elämää, joka on. Voimme sanoa, että kristillisyys ei ole ensisijaisesti oppi, vaan se on Henkilö.

Jos saisitte siirtää jonkin keskeisen alueen alkukristillisyydestä meidän aikamme seurakuntiin, mikähän se mahtaisi olla?

-    On kaksi asiaa, jotka vaikuttivat kristinuskon leviämiseen: keerygma eli Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen julistaminen ja se, että näissä ihmisissä oli rakkaus. Kristittyjen keskinäinen rakkaus oli suuri todiste. Eräs pakana kirjoitti 200-luvulla, että kun he näkivät kristittyjen tulevan katakombeista, heistä sanottiin: katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan. Tämä sai sitten laupeudentyön muotoja, joita kristityt toivat sairaanhoitoon, orpojen työhön ja muualle. Nykyäänkin on paljon tällaista yhteiskunnallista ja sosiaalista huolta kristittyjen keskuudessa, mutta mielestäni kaikkein eniten tarvitsemme tämän keerygman, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, julistamista Hengen voimassa. Näin me annamme ihmisille mahdollisuuden kuulla evankeliumin sana. Kun he näkevät Jeesuksen rakkauden tässä, että Hän kuoli ja nousi ylös, niin se on se, mitä meidän tulee julistaa. Yrittää selittää, mitä se tarkoittaa minulle ja meille, mikä vaikutus sillä on meidän elämään, kun meillä on tämä toivo Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se muuttaa meidän näkemyksemme kuolemasta.

Kirjassa "Usko, joka voittaa maailman", te kirjoitatte muodollisesta fasadi-uskosta, voiko se olla myös pelastava usko?

-    Se voi olla perinne, rutiini tai osa kulttuurimme piirrettä. Se ei muuta meidän elämäämme, ei pääse sinne sisälle. Tunnettu italialainen filosofi Benedetto Croce oli ei-uskovainen, mutta kuuluisa ilmaisu, jota hän käytti, kuului: me emme voi välttää kutsumasta itseämme kristityiksi. Hän tarkoitti kuulumista yhteiskunnassa vallitsevaan kristittyyn kulttuuriin. Meidän länsimainen taiteemme ja idän arkkitehtuuri, sekä filosofia ja etiikka ovat kristinuskon muovailemaa. Monet ihmiset tänään ajattelevat sen riittävän siihen, että heitä kutsutaan kristityiksi. Se ei riitä, mutta ei Jeesus halua pientäkään kipinää tai liekkiä tukahduttaa. Ei Hän halveksi näitäkään, jos ulkonaisesti halutaan lähteä liikkeelle, mutta siihen tarvitaan jotain muuta. Tämä ei ollut sitä, mitä Hän tarkoitti, kun sanoi: uskokaa minuun. Uskominen Jeesukseen tarkoittaa, että laitat elämäsi Hänen käsiinsä ja Jeesuksesta tehdään elämän keskeisin asia. Apostoli Paavali sanoo hyvin selkeästi, mitä usko Jeesukseen tarkoittaa: ja minä elän, en enää minä, vaan Jeesus Kristus elää minussa. (Gal.2:19-20)

-    Me olemme todella siunattuja, että saamme uskoa näin. Ehkä kaikki tähän tapahtumaan tulleet ihmiset eivät tajunneet, mikä etuoikeus heillä on, kun he saavat uskoa Jeesukseen ja aloittaa uusivuosi tällaisten asioiden kanssa. Meillä on tämä iankaikkisen elämän näkymä ja näin meidän suhtautumisemme kuolemaan on muuttunut. Se ei ole kaiken loppu, sen on vaan siirtymä toiselle puolelle. Olen kirjoittanut kirjan: Sisar kuolema (alkuperäinen teos: Sorella Morte ristampa 2001, Raniero Cantalamessa). Kirjan nimi tulee Franciscus Assisilaiselta. Kun hän oli kuolemassa, hän sanoi: tervetuloa, sisar kuolema. Hän tiesi, että vaikka hänen ruumiinsa muserretaan, niin hän ei joudu kokemaan toista kuolemaa.

Kolme Raniero Cantalamessan kirjaa on käännetty suomeksi: Usko, joka voittaa maailman, Kuuliaisuus sekä Sisar kuolema. Kirjoja voi tilata Nokia Mission verkkokaupasta.

Haastattelu: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Martti Kortelainen
Tulkki: Lauri Vuohelainen